Karen rytmihäiriötahdistin

Olen 38 vuotias vantaalainen ja ensimmäiset oireet alkoivat keväällä -95, kun kotona jumpatessani tuli heikko olo ja sitten katosikin jo taju. Vaimo soitti ambulanssin, mutta heräsin ennen sen saapumista ja diagnoosi oli hyperventilaatio. Heti seuraavana iltana saunan jälkeen suihkussa kävi samoin, ambulanssi tuli ja nyt joutuivat antamaan jo happea; diagnoosi edelleen hyperventilaatio. Kummallakin kerralla auto lähti tyhjänä pois.

Vielä näitä tapauksia ennen kesällä -94 sain selvän rytmihäiriön, joka kesti puolisen tuntia, mutta ehti kuitenkin laantua ennen kuin ehdin sairaalaan, jossa sitten tutkittiin pari tuntia, mutta kotiutettiin terveenä. Samoin jo -90 kaaduin pyörällä, kun silmissä musteni. Tällöin meni solisluu ja lääkäri kiinnitti huomionsa vain siihen eikä kaatumisen syyhyn.

Mutta siis: -95 vaimo lähetti minut terveysasemalle tutkittavaksi pyörtymisten vuoksi, sieltä edelleen Peijas-Rekolaan, edelleen HYKS:iin, jossa lopulta -96 keväällä erinäisten tutkimusten jälkeen todettiin dilatoiva kardiomyopatia ja taipumus reippaisiin rytmihäiriöihin. Kun tällainen rytmihäiriö iskee, se meinaa ensin viedä saman tien tajun, ja jos ei siinä onnistu, tulee ainakin kehno olo. Itse sydämen laajentuma on kuulemma lievä ja toivottavasti myös jää sellaiseksi. Tähän täytyy vielä todeta, että jos ei vaimo olisi huomannut näitä pyörtymisiä, olisin vieläkin täysin terve mies tai sitten vainaa.

Asensivat kesällä -96 HYKS:ssä sitten defibrillaattorin, rytmihäiriötahdistimen, joka vain seurailee tilannetta, mutta jos rytmi ylittää 195, yrittää tahdistaa sen pois. Jos ei onnistu, antaa 17 joulen sähköiskun. Samoin tekee suoraan, jos rytmi ylittää 230. Ensimmäisellä kerralla tuotannossa tuntui, kuin olisi selkään ammuttu ja maastouduinkin heti. Vasta kun siinä vatsallani maatessani, tuli toinen isku, tajusin, mistä on kyse. Onneksi sattui kotona eikä muita ollut paikalla näkemässä.

Itse kardiomyopatia ei ole oireillut, kunnes kesälomalla Sotkamossa uidessani Sapso-järvessä, tunsin yhtäkkiä kuin olisi tullut äkillinen keuhkoputkentulehdus: aloin yskiä vaaleanpunaista limaa yhtenään ja hengitys oli hankalaa. Mentiin sitten porukalla retkeilymajalle, josko menisi yön aikana ohi, mutta selällään makuusta ei tullutkaan mitään. Lopulta tilasin taksin ja sillä KAKS:iin, jossa huomasivat nopeasti, että keuhkopöhöhän se. Saivat nesteen äkkiä pois ja jo seuraavana päivänä kiipeilin portaita kuin ei mitään olisi ollutkaan. Siellä aloin kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa kiinnostumaan omasta sairaudestani. Lääkärihän uhkasi kyseisenä perjantai-iltana, että se on nyt loma loppu, lähden viikonlopun jälkeen ambulanssilla HYKS:iin, jossa alkaa pitkät tutkimukset. Kuitenkin lääkäri huomasi, että olen hyvässä kunnossa nesteenpoiston jälkeen ja ilmeisesti arvotkin olivat hyvät. Maanantaina soitti HYKS:iin, josta lupasivat, että loma saa jatkua. Lähtiessäni lääkäri antoi vielä Kardiomyopatiat-vihkosen, jota vaimon kanssa lomalla tutkailtiin.

Loman jälkeen sitten kotona aloin etsiä netistä tietoa dilatoivasta kardiomyopatiasta ja keuhkopöhöstä, törmäsin lopulta tähän keskusteluryhmään ja liityin saman tien. Liityin samalla myös Sydänliittoon ja lopulta tänään laitoin Raijalle viestiä, kuinka liittyä Karpatiat ry:een ja Raija soittikin ja lähettää postia.

Kare