Elämän ohjaajat

Välillä tuntuu, että elämää ohjaa kello, vaaka, verenpainemittari ja nyt lisäksi sykemittari

Historiaa

Sairaus löydettiin sattumalta 1988 (35 v) muiden tutkimusten yhteydessä hyvin lievänä. EF oli tuolloin jotain 42-45. Sen verran löydös sai aikaan, että jouduin 3 v välein ultraääniseurantaan; tosiaan vain seurantaan, sillä kertaakaan minulle ei kerrottu, mitä oikein on tapahtumassa. Käskettiin vain välttää maksimaalista liikuntaa ja ottaa yhteyttä, jos tulee turvotusta, hengenahdistusta tai rintakipuja. Niitä ei esiintynyt. Tein tuohon aikaan erittäin mielenkiintoista ja monipuolista atk-työtä. Oli paljon matkustelua, opetusta, asennusta, kokouksia jne. vastuualueena koko Etelä-Suomi. En ole koskaan tupakoinut ja viinaksienkin käyttö on ollut maltillista. 1992 EF oli 39. Tuolloin aloin rakentamaan (isoa) taloa, jonka tein itse lähes kokonaan ulkomuurauksia myöten. Kardiologin mielestä tauti ei ollut esteenä projektille. 1996 EF oli 36 ja töissä ja kotona jatkettiin entiseen malliin. 1999 keväällä EF oli 33, eikä vieläkään puhuttu lääkkeistä mitään; siinä vaiheessa vielä kaivoin lapiolla ojan raja-aitapuskia varten, mutta muuten talo ja piha olivat valmiina.

Vuodenvaihteessa 1999-2000 tuli vähitellen väsyttävä olo, joka kesti viikkoja ja olin jo hakeutumassa lääkäriin, mutten ehtinyt kun jouduin ambulanssilla keskussairaalaan tammikuun puolivälissä. Oli hengenahdistusta, turvotusta vatsan alueella, keuhkoissa nestettä, rytmihäiriöitä, sydämen koko suurentunut jne. EF oli tuolloin 24-25. Diagnoosi oli aika nopea vanhan historian takia ja sain lääkkeet käyttöön hetimiten. Parin viikon sairaalassaolon jälkeen pääsin pariksi kuukaudeksi sairaslomalle. Merkillepantavaa on se, että vaikka olen reilusti ylipainoinen, niin verenpaineet ja veriarvot ovat olleet aina ja nyt edelleenkin erittäin hyvät, sepelvaltimot kunnossa jne.

Maaliskuussa 2000 palasin töihin ja tein välillä puoltapäivää ja välillä kokonaista. Marraskuussa jäin osaeläkkeelle. Työnteosta ei kuitenkaan tahtonut tulla mitään; tuli pitkiä poissaoloja ja töistä keskenlähtöjä; stressinsietokyky putosi nollaan jne. Helmikuussa 2002 jäin sitten pitkän sairasloman jälkeen kokonaan eläkkeelle. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu mielettömältä, että hakeuduin töihin takaisin.

Oireet

Oireet ovat kohdallani varmaan samankaltaisia kun muillakin samassa kunnossa olevilla. Kun on ns. hyvä päivä, saan hoidettua kaikki päivän askareet kohtuullisen hyvin lähes oireettomasti kun osaa levätä sopivasti. Jos taas erehtyy puuhastelemaan jotain liikaa, väärään aikaan tai vääränlaisia (esim. staattisia) suorituksia, iskee pienellä viiveellä huono olo; tulee lieviä rytmihäiriöitä ja lisälyöntejä niin paljon, että on pakko olla petissä; tai sitten tulee vain tolkuttomaan väsynyt olo, joka saattaa kestää monta päivää. Ruoanlaitossa usein väsyvät kädet ja hartiat samaten kirjoituspöytätyössä tai tietokoneen ääressä alkavat kädet hyytyä. Yöt nukun periaatteessa hyvin, mutta lähes joka ilta on unensaannin kanssa ongelmia muljahtelujen tms. takia. Otan nykyään säännöllisesti illalla nukahtamislääkkeen.

Lääkkeet

Minulla on ollut jo pitkään samat lääkkeet: 1 x Enaloc 20 mg, 1,5 x Gardiol 12,5 mg, 1 x Spiresis 25 mg, 1 x Furesis 40 mg. Lisäksi syön säännöllisesti gardiol-aspiriinia ja terveyskaupan tuotteista Q10:ä, magnesiumia, lesitiiniä ja kalaöljyä.

EF:n muutokset

Sen jälkeen kun tammikuussa 2000 saatiin tuo kriisi-lukema 24, on ultraääni tehty samassa paikassa ja saman kardiologin toimesta muistaakseni 6-7 kertaa. Lukema on ollut aina välillä 27-30 paitsi nyt elokuussa yllättäen 30-35. Tuo ultraäänihän tehdään aina lepotilassa. Minkähänlainen EF on silloin kun pulssi on esim. 80?

Subjektiivinen vointi (hieno ilmaus)

Kardiologini esitti minulle matemaattisen kaavan, jonka mukaan SYDÄMEN KUNTO + YLEINEN LIHASKUNTO = VOINTI. Hyväkuntoiset lihakset auttavat sydäntä pumppaustyössä. Olen täysin samaa mieltä. Vielä vuoden 1999 lopussa minulla oli erinomaisen hyvä lihaskunto, joka oli hankittu aikoinaan kilpaurheilulla ja sen jälkeen jatkuvalla monipuolisella kuntourheilulla, talonrakennuksella jne. Tammikuun 2000 alusta lähtien eli viimeiset 2,5 vuotta sydämen kunto on ollut ennallaan, mutta vointi on hitaasti mutta varmasti heikentynyt. Tämä johtuu siitä, että on joutunut vähentämään treeniä 95 %, jolloin lihaskunto on romahtanut. Lihaksissa on edelleen voimaa, mutta ei kestävyyttä. Tällä hetkellä olisin iloinen, jos pystyisin tekemään samoja asioita kuin vielä kaksi vuotta sitten. Tuo matemaattinen kaava selittänee myös sen, miksi jaksoin rakennella taloa ja harrastaa kovaa liikuntaa oireettomasti, vaikka EF-lukema pyöri 33-36 vaiheilla. 1990- luvulla en kylläkään harrastanut enää esim. kössiä enkä tennistä ja juoksulenkit otin varovasti, välillä kävellen.

Liikunnan merkitys

Tällä hetkellä teen lähes päivittäin erilaista lihasharjoittelua pienellä rasituksella, keppijumppaa ja vesijumppaa jne. Kestävyysharjoitteena on kävely ja steppilauta. Kävelykuntoni on tällä hetkellä noin 1200 m. Välillä kun vointi on huonompi korvaan kävelyn kuntopyörällä, koska siinä jalat jaksavat paremmin kun ei tarvitse kannatella ruohoa. Ainakin minulle tuo kuntoilu on välttämätön; teen sitä silloinkin kun vointi on huonompi, mutta silloin se saattaa olla 50-100 metrin kävelylenkkejä sisällä. Onneksi harjoitusvalikoimassa on paljon liikkeitä, jotka voi tehdä istuma-asennossa tai makuulla. Olen huomannut jo moneen kertaan, että jos jää liian pitkäksi aikaa sängynpohjalle, vointi huononee vaikka lepäisi kuinka. Sopiva liikunta saa kohdallani aikaan sen, että normaalit talousarkareetkin sujuvat paremmin. Nytkin huomaa, että pystyn entisen 10 min sijasta istumaan tietokoneen ääressä jopa puoli tuntia, kun olen muutaman viikon keskittynyt hoitamaan käsien ja hartioiden lihaksia kuntoon. Kokemuksia on myös runsaasti siitä, että on ahnehtinut eli kuntoillut liikaa, jolloin muutaman tunnin viiveellä iskee tosi väsynyt olo ja pari-kolme päivää menee videoita katsellessa.

Kuntoutuskurssi

Pääsin Kelan järjestämälle kuntoutuskurssille, jolla olin syksyllä 2000 ja seuraavana keväänä. Ainakin minulle kurssi oli erittäin tarpeellinen ja hyödyllinen. En usko, että olisin tätäkään kirjoittamassa ilman tuota Turun keikkaa. Niin väärin olin itseäni hoitanut nimenomaan liikunnan osalta koko alkuvuoden 2000. Kurssilla pidin hyödyllisimpinä asioina liikunnasta saatuja ohjeita ja lääkärin luentoja ja tietenkin kanssakärsijöiden tapaamista. Ravintoasioihin sai myös paljon uutta tietoa.

Sykemittari

Välillä tuntuu, että elämää ohjaa kello, vaaka, verenpainemittari ja nyt lisäksi sykemittari. Sain sellaisen työkavereiltani toivomuksestani läksiäislahjaksi. Laitan sen nykyään päälle aina kävelylenkille lähtiessä, koska muutaman kerran olen hyytynyt aika pahasti kesken kävelyn; pulssi on nopeasti pompannut 90:stä 120:een ja taju on alkanut mennä. Nyt kun olen asettanut mittariin hälyrajaksi 95 sykettä (leposykkeeni on 45), niin olen monta kertaa huomannut mittarista etukäteen, että pulssi alkaa nousta liikaa, vaikka vointi tuntuu tosi hyvältä. Lyhyt lepo auttaa silloin. Minulla oli ongelmia mittarin toiminnassa, kun se ei meinannut löytää sykettä ollenkaan. Tehdaskin oli ymmällään. Sitten kiersin rintanauhaa niin paljon, että lähetin joka on normaalisti keskellä rintaa, siirtyi 6 cm vasemman nännin vasemmalle puolelle ja avot syke alkoi näkymään jopa lisälyönteineen.

Nykytilanne (uusi elämä?)

Tätä kirjoittaessani asunut omassa 80 neliön kerrostaloasunnossa. Paikka on ihanteellinen varjoisa, helteelläkin viileä pohjakerroksen asunto, jossa on oma puiden varjostama terassi. Ei ole seinänaapureita, talo on tasaisella alueella ja on vain muutaman sadan metrin matka kauppoihin, pankkeihin, virastoihin, terveyskeskukseen, kirkkoon, uimahallille, uimarannalle, kirjastoon (ei välttämättä tässä tärkeysjärjestyksessä) jne. Keskussairaalaankin on vain 4 km. Sain muuttaa pitkällä 2 kk aikataululla ja minulla oli noin 30 ystävää auttamassa sekä remontissa, että muutossa. Itse lähinnä keitin kahvia ja avasin olutpullon korkkeja.

Tällä hetkellä tuntuu olo keveältä ja huojentuneelta kun jaksoi koko projektin läpi. Päivät täyttyvät sopivasti kotiaskareilla, kevyellä liikunnalla ja levolla. Kaikki muut taloustyöt jaksan tehdä paitsi siivouksen, johon jouduin palkkaamaan ihmisen. Vointi on hieman kohentunut, vaikka edelleenkin on seassa huonoja päiviä ja hetkiä. Tärkeintä on se, että kun on huonompi olo, niin tietää, että se johtuu lähes aina siitä, että on rasittanut itseään liikaa fyysisesti. Saa itse päättää, mitä tekee ja milloin eikä tarvitse selitellä kenellekään vointiaan. Rauhoittavia lääkkeitäkään en ole enää pariin kuukauteen tarvinnut. En voi käydä etelänmatkoilla enkä risteilyillä enkä juurikaan edes kapakoissa tai tanssimassa; omalla autolla jaksan hyvinä päivinä käydä kaupungissa 8 km:n päässä parin tunnin keikalla jne. Siitä huolimatta olisin erittäin kiitollinen, jos nykyisen kaltainen elämanlaatu säilyisi, mitään tästä parempaa en enää kaipaa.

Tällaisia kuulumisia täältä kehäkolmosen ulkopuolelta.